oman elämäni Elizabeth Taylor

"you can always edit a bad page. you can't edit a blank page."

- Jodi Picoult

Olen miettinyt omien sivujen ja/tai blogin perustamista jo kauan, aina kuitenkin on ollut (olevinaan) jotain muuta. Mutta mistä aloittaisin? Alusta. 

Olen noin 30 vuotias, mutta välillä tuntuu kuin olisin elänyt jo vähintään tuplamäärän- tai ainakin kokenut sen verran. Nytkin varmasti moni miettii, miksei sillä ole tässä paitaa päällä- Miksi pitäisi olla tai mitä väärää siinä on, että ei ole? Seuraavassa artikkelissa saattaa hyvinkin olla puolestaan päällä pilkkihaalari.Olen se tyyppi, joka katuu ennemmin tehtyä, kuin tekemättä jättämistä ja itsekin paikalleen pysähtyessäni mietin missä ihmeen välissä olen kaikkeen mukaan ehtinyt. Olen eroottisen tanssijan ja kotiäidin välimuoto, eli kerroksia riittää.
Tulen erittäin liikunnallisesta perheestä, joten liike on meille se lääke ja osa sitä keitä me ollaan. Sisaruksistani (veljestä ja siskopuolesta) olen meistä se nuorin musta lammas. Olemme kaikki harrastaneet paljon ja opiskelleet liikuntaa, joten siitä on muodostunut elämäntapa sekä osaksi myös työ. Itse olen ohjannut lasten ja nuorten tanssia koko ikäni ja myöhemmin aikuisten eri liikuntaryhmiä. Valmistuikin Liikunnan ammattitutkinnosta Itä-Suomen Liikuntaopistosta (ISLO) vuonna 2010.Samaan aikaan työskentelin paikallisessa urheiluvälineliikkeessä myyjänä ja keikkailin Lamourettes- tanssiryhmässä yli 100 keikan vuosivauhtia. Ajoin myös kevytmoottoripyörä- ja ajokortin siinä sivussa, joten vauhtia kirjaimellisesti riitti. 

Tässä vaiheessa kuitenkin samaisen paikkakunnan paikallisen LVI-liikkeen pikkujouluissa 2010 tapahtui ja elämäni ensimmäistä kertaa pysähtyi kunnolla. Pikkujouluja edeltävänä iltana muistan kahden kaverini sanat: "Tuohon tyyppiin sitten ei kannata koskea.", kun he näyttivät kyseisen henkilön kuvaa Facebookista.
"Tuon tyypin" kanssa hurahtikin sitten seuraavat 10 vuotta ja lopputuloksena näistä vuosista on kaksi maailman ihaninta lasta, poika ja tyttö, uusi elämä sekä sukunimi. Omilla lapsillani on tismalleen sama ikäero, kuin minulla ja isoveljelläni, joten heitä seuraan sitä kautta tietyin silmin. Yritän tukea heitä parhaani mukaan, jotta he olisivat toistensa parhaat kaverit sekä tuki ja turva. Tämä sisaruussuhde nimittäin kestää läpi elämän- halusi sitä tai ei. Sukuun synnytään, kaverit valitaan vai miten se meni.

2020 alkoi ryminällä - ero, toinen pysähdys ja uusi alku, josta läheskään kaikkea en varmaan edes muista tai halua muistaa. Niin ja vieläpä kirottu korona, josta en edes aloita. 2020 elämääni tupsahti yhtäkkiä mies, jonka kanssa jatkan matkaani edelleen. Hänet tapasin sattumalta työkeikalla 2019 Ilosaarirockissa ja juttu jatkui myöhemmin siitä mihin silloin jäi - loppu on historiaa. Samana vuonna aloitin golfin pelaamisen nollasta sataan ja valmistuin Tradenomiksi. Olenkin tätä kautta opettanut lapsilleni, että koulut käydään loppuun ja joku harrastus olisi meidän luonteella tärkeä olla siinä rinnalla, vaikkei aina olisi kivaa tai helppoa. Katsotaan meneekö tämä oppi perille - tässä kasvukipuillaan vielä vähän väliä aikuisenakin. Yleensä tyydyn sanomaan: "Älkää tehkö niinkuin äiti tekee - tehkää niinkuin äiti sanoo." 

Omalla esimerkilläni olen yrittänyt kuitenkin näyttää, että työt hoidetaan kunnialla sekä täydellä sydämellä ja joka päivä oppii jotain uutta. Yhdessä noustaan ja kaadutaan. Katsotaan nyt mihin suuntaan se oma sydämeni tästä eteenopäin sykkii ja tie vie, jotain muutosta tai uusia tuulia selkeästi elämääni kaipaan. Yksi parhaista ystävistäni vasta sanoi, "Tässä on kuin kierreportaita kävelisi: Välillä tuntuu, ettei matka etene eikä mikään ole muuttunut, mutta kun pysähdyt ja katsot taaksepäin- meillä on kaikki muuttunut."
Rakkaudella:

Emma K

01.01.2022