new beginning (vol 2.)
"onko siulla kaikki hyvin? oon jo jonkin aikaa miettinyt, että laittaisin viestiä, kun siun instapäivitykset on ollu kysymyksiä herättäviä. jos tartteet kuuntelijaa, niin täällä oon."
<3
Ensimmäinen reaktio oli tähän, että "Hui, apua, senkö kuvan niistä aina saa?" En ole ajatellut sitä siltä kantilta. Nyt piti heti avata vähän tätä mystistä tilannetta.
Hurrikaanilife?
Jotka minut tietävät (ei tunne) huomaavat, että pyrin puhumaan somessa tiettyyn pisteeseen asti avoimesti mielipiteeni kertomatta kaikkia yksityiskohtia ja ihan niitä kipeimpiä henkilökohtaisia asioita tai tapahtumia. Ne kuuluvat vain ja ainoastaan lähipiirilleni ja suojelen heitä / heidän yksityisyyttään kaikelta tältä sekä tiettyihin asioihin jopa minä vedän rajan.
Itse en myöskään ole tehty teflonista - kaikki vesi ei siis valu, kuin hanhen selästä. Avoimia ja erilaisia ihmisiä on aina helppo arvostella. Tästä syystä esimerkiksi IG: stä ei välttämättä saa reaaliaikaista raporttia, vaan tarkoitukseni siellä on ennemminkin purkaa tunteita sekä ihmetellä nykymaailman menoa ja pohtia ääneen, mikä fiilis siitä kaikesta itselleni jää. Se on myös, kuin digitaalinen päiväkirja, jota on helppo selata.
Nyt ainakin tiedän, että niitä päivityksiä lukee muutkin, kuin minä itse, koska blogeistani on kyselty, että miksi se kirjoittaminen alkoi ja sitten loppui yhtä nopeasti.
Tätä yritystiliäni olen pyörittänyt vuodesta 2022 ja some räjähti käsiini viime vuoden lopussa samaan aikaan, kuin avioliittoni. HUOM! TÄSTÄ SAMAISESTA SYYSTÄ VIESTEIHIN VASTAAMISESSA KESTÄÄ- SE EI OLE HENKILÖKOHTAISTA KENELLEKÄÄN, EIKÄ MISSÄÄN NIMESSÄ TARKOITA, ETTEI KIINNOSTAISI! Olen tästä vilpittömästi pahoillani ja aion lukea kaikki heti, kun asiat täällä päässä ovat virallisesti maalissa sekä ehdin niihin kunnolla keskittyä. Siinä menee oma aikansa, että olen myös henkisesti valmis käymään niitä rauhassa ja hajoamatta läpi.
Kaikki hyvä loppuu - Ja alkaa aikanaan. Kuukaudessa, eli ennätysajassa (ylläripylläri) on tehty taas kaikki ja päästään vihdoin aloittamaan alusta. Talot, uudet asunnot, autot, lapset, työt, harrastukset, leikkauksesta aiheutuneet komplikaatiot... Viimeisenä, muttei vähäisimpänä - oma uusi elämäni rakentuu pikkuhiljaa. Ja mitä kaikkea tähän nyt sitten liittyy?
Opin aiemmista virheistäni, että nämä asiat täytyy pitää itsellään ja extra - yksityisenä sekä antaa asioiden mennä omalla painollaan ilman paineita mistään ylimääräisestä tai ulkopuolisista. Ei myöskään voi koko aikaa miettiä ja alkaa kysellä, mitä muut on mieltä tai mitä muiden mielestä pitäisi ja ei pitäisi tehdä! NOU, enää en suostu siihen! Helppo on muita neuvoa ja osoittaa sormella, mutta muista katsoa, että omat kätes on puhtaat? Tässä vaiheessa ei tarvitse lupaa kaikkeen kysellä. Määritän omat asiani ja aikatauluni itse. Oma elämä on loppujen lopuksi jokaisen oma asia ja siihen on turha puuttua, ellei kysy toisen mielipidettä. Siitä syystä en ihan periaatteesta ala itsekään ketään neuvomaan, mutta tuen läheisiäni kaikessa, missä tilanteissa sitä ikinä tarvitaankaan. Jokainen tietää omat rajansa ja arvonsa parhaiten.
Sen verran voin sanoa ja luotan itseeni enemmän, kuin 4 vuotta sitten, että kiire ei ole minnekään. Todistella eikä kilpailla enää tarvitse. Kumpikaan näistä ei auta ketään, vaan kuluttaa ihmisen pikkuhiljaa loppuun. Huomaan kuitenkin, että yksinkin osaa tämän kaiken hullunmyllyn jälkeen valita ja priorisoida suurpiirteisimmissä asioissa yleisesti sekä teknisesti ottaen oikein eikä se tunnukaan yhtä pahalta tai pelottavalta, kun luulin. Osa katsoo hengästyneesti tätä touhua, vauhtia ja vaarallisia tilanteita edelleen ja varmaan sitä kaikkea se onkin.
Mielestäni mystisyys on viehättävää, eikä kerralla kannata lyödä kaikkea tiskiin.
Toisaalta- elämässä ei pärjää, ellei laita välillä "All - in".
Näillä annetuilla korteilla ollaan pötkitty tänne asti, mutta mikä tilanne olisikaan, jos ruutuseiska- parin sijaan tarjolla olisi ollut täyskäsi?
Valmiina uusiin tuuliin ja haasteisiin-
Tämän sirkuksen saa vetää kuka vaan perästä ja ilmoittakaa sitten, miten se olisi pitänyt tehdä oikeaoppisesti.
- Emma Karoliina