kaikki hajoaa käsiin, jos ei osata puhuu.
"is there somethin' else you're searching for - or do you need more".
Tähän elämään jää puoliksi tahtomattaan kiinni - Mutta fakta on se, etten tiedä, kuinka kauan enää kestän.
"Emma on elänyt ja tehnyt 34- vuodessa enemmän, kuin moni 50- vuotias?"
Näin kirjoitettiin. Huhhuh. Ei tätä kaikkea voi mitenkään muotoilla järkevästi tai akateemisesti, koska mikään sitä ei ole ollutkaan.
Lyhyessä ajassa on tapahtunut niin paljon, että en edes vielä itse käsitä tätä kaikkea. Välillä myös tuntuu, että tämä blogi on aivan turha ylläpitää, mutta silti sivulatausten määrän perusteella kävijöitä on enemmän, kuin minä itse, joten päätin jatkaa vielä. Toivottavasti joku siis saa tästä jotain irti ja tajuaa, että melkein kaikesta muusta voi selvitä, paitsi elämästä. Ja todennäköisesti omat ongelmat tuntuu tätä lukiessa pieniltä.
MUTTA MIKSI AINA MINÄ?
Alan pikkuhiljaa tajuta, että se tylsä ja tavallinen olisi kivaa! Miksi en voi olla sitä? Siksi, koska silloin en olisi enää minä. Kadotin itseni tässä jossain välissä, enkä edes muista tarkalleen missä. Sain kuulla ystäviltä säännöllisesti, että mitä vit*ua Emma. Siinä aloin miettimään, että onko se sittenkään välttämättä huono asia aina olla "vähän" erilainen ja sillä draivilla ja intohimolla on saavutettu itselleen asetettuja tavotteita.
Nyt siis aloitetaan alusta, vähän kuin olisin Afrikan tähdessä - Sieltä välillä jää käteen tyhjä arpa, rahaa, hevosenkenkä tai kerran elämässä se itse tähti. Itse en koe olevani mikään niistä, mutta vastaan on kaikki nämä kyllä tulleet...
Tällä hetkellä päivät ovat vähintään 12- tuntisia non stop. Jos se jonkun silmissä tämä "full show" näyttää helpolta, saa tulla kokeilemaan. SILTI en ikinä pelkästään valita ja marise, märehdi tai mieti, mitä muilla on tai mitä ei ole (en ehdi tekemään niin) vaan ehkä onneksi se pää on välillä niin syvällä "omassa äässissä", että focus on on pidettävä yhdessä asiassa kerrallaan. Kaikilla on jotain, sen tiedän. "Aina voisi olla huonomminkin"? Se on aika masentava metafora kuitenkin loppujen lopuksi. Eiköhän tässä olla kärsitty ja säädetty yhden ihmisen edestä vähäksi aikaa ihan tarpeeksi. Sen voisi vaihtaa "Aina voisi olla paremminkin"?
Tosiaan sivuni "kaatuivat" hetkeksi niiden uudelleen avaamisen jälkeen. Kirjoitin siitä äkkiä sosiaaliseen mediaan innoissani, mutta samalla menin hämilleni? Siksi tämä blogikirjoitukseni kesti pisimpään saada valmiiksi, koska jouduin oikeasti miettimään, että joku jaksaa ehkä jopa lukea tämän alusta loppuun saakka. Tämä alkoi alunperin terapeuttisena tapana puhdistautua, mutta nyt haluan jatkossa, että lukija saa tästä enemmän irti, kuin minä!
Yhtään en tiedä, mitä seuraavaksi tapahtuu, mutta oliko se niin, että asia ja päivä kerrallaan eteenpäin?
Loput kirjoitan ja avaan uuteen blogikirjoitukseen sitten, kun olen valmis. Vielä en sitä ole.
Jos saat asioita fyysisesti järjestykseen - Päässäkin asiat kuulemma järjestyy?
2024, please be gentle?
- Emma K