kun kaikki ei ole sitä, miltä näyttää.

"sytytät mut, vaikket anna valoo. vietävä katse sai mut palaa ihan satasel. tyydytän sut, vaikka pahaa tahot. silti entistäkin enemmän halusin vedellä kiellettyy hedelmää”. 

______________________________________

Mutta miksi ihmeessä näin on?! 

--

Kuka hullu haluaa hakata päätään vapaaehtoisesti suoraan päin seinää?!

--

__________________________________

Mennään siis suoraan pääruokaan ilman alkusalaatteja tai turhia lämmittelyjä.

Lupasin aikoinaan (tai no, ennemminkin päätin), että kirjoitan aina valitsemastani aiheesta mahdollisimman brutaalin rehellisesti ja suoraan sydämestä. 

Ja tulee aina muistaa, 

"Jos jotain luvataan se pitää - tai sitten ei luvata edes mitään."

Tuo fraasi ei vanhene koskaan, vaan pitää aina paikkaansa.

--

Tämä kyseinen aihe sai nyt joka tapauksessa alkunsa siitä, että lyhyessä ajassa on tapahtunut niin valtavan paljon ja sitä kautta tullut itselleni sekä MONELLE muulle ihmisille selväksi, että minulla on vahva sekä yllättävän paksu ulkokuori ja se on ihan tarkoituksenmukaista eikä esittämistä. Sitä sanotaan kohdallani itsesuojeluvaistoksi. Haluan siis päättää, milloin ja mitä annan itsestäni. En päästä juurikaan ketään enää etenkään tunnetasolla lähelleni, koska elämä on pettymyksiä täynnä. Enkä myöskään uskalla kiintyä kehenkään tai mihinkään.

Fyysinen puoli on ihan eri asia. Siksi ehkä hakeudun tai ajaudun jotenkin ihan ihme ongelmiin tai tilanteisiin. Todennäköisesti tästä samasta syystä voin kirjoittaa myös tänne niin hävyttömän suoraan, koska se menee saman etäisemmän Emman piikkiin. Lisäksi saan kaiken näyttämään myös äärimmäisen helpolta ja yksinkertaiselta. Myös itseni. Mutta miksi ihmeessä näin on käynyt? Kuulostaa oudolta, mutta taito se on sekin. Todellisuudessa nimittäin KUKAAN ei tiedä tai tule tietämään yksityiskohtaisesti, miten jokin asia tai tilanne on mennyt - eikä se tule täälläkään ikinä lukemaan. Sivusta on helppo seurata, kommentoida ja vetää johtopäätöksiä, mutta kuinka monella on oikeasti kanttia kysyä mitään suoraan? Ei tarvitse alkaa ylisuorittamaan kenenkään muun vuoksi, vaan riittää, että on oma itsensä juuri niille oikeille ihmisille. Eli kenellä on todella väliä - Ja kenelle on väliä myös, kuka sinä oikeasti olet - eikä pelkkä kuori.

--

Olenkin huomannut, että on vieläkin tiettyjä turhia stereotypioita on edelleen (2024) - luvulla voimassa, mistä pitäisi päästä pois! SOS sentään. (Mutta se kaikki on kokonaan omat tarinat erikseen, johon ei tässä eikä missään yhteydessä sen tarkemmin kohdallani mennä).

Tässä muutamia käytännön esimerkkejä, mikä tilanne on "todistetusti" nyt:

1. Kroppa voi olla fyysisesti (myös naisella) eri paikassa, kuin henkinen puoli. Et siis mieti mitään ylimääräistä.

2. Oletusarvo: "Mies vie - Nainen vikisee"? - Ei pidä paikkaansa.

3. Kuvat on todellakin vain kuvia. Olen nähnyt, miten luodaan illuusioita, jotka puhkeaa rikki saippuakuplan lailla paikan päällä ja kaikki onkin vain ällöä huttua, josta tekee mieli vain sluibailla äkkiä pois. (Ja niin on muuten sluibailtukin).

_____________________________________

"Ken leikkiin ryhtyy, se leikin kestäköön".

--

Mutta nämähän ei loppujen lopuksi ole mitään leikin asioita. Aina jotakuta sattuu.

--

_____________________________________

-Em