faster n harder

"so I party like a rockstar, look like a...?" 

Mutta onko se sitä, mitä todella halutaan ja tavoitellaan 

vai

tulkitaanko ihmisiä tästä syystä vaan ihan väärin?

 Teksti on ajoitettu tiettyyn vuosipäivään, mikä muutti kaiken.

________________________________________________________________

Jo 6 vuotta tätä takana. Mikä ihmeen vuosipäivä ja mihin se muka liittyy? Tai mistä se kertoo?  Todella monta kysymystä ja ei yhtään järkevää vastausta.
Olen tästä päivästä ehkä joskus aikaisemminkin maininnut, mutta mahdollisimman yksityisenä sekä mystisenä pitänyt ja niin aion tehdä edelleen.

Sama periaate koskee kaikkia ihmissuhteita ja niihin liittyvää. Otsikon päivämäärään voi todeta vaan, että "Valot sammuu... tekeville sattuu..."

”Tuolloin vielä kaikki uusi ja jännittävä kiehtoi.”
 

Tämän kyseisen illan jälkeen mikään ei ole tuntunut enää miltään tai normaalilta. (Kuka muka määrittelee, mikä on normaalia ja mikä ei). Mutta ainakaan yleisesti ottaen.
______________________________________ 

Ennen tätä olin elänyt pää puskassa - tyylisesti ja tästä alkoi lumipalloefekti. 

Huomasin, että aina, jos ja kun lähdin jonnekin, yleensä sattui (sattuu) jotain outoa tai hieman erikoista, missä onkin sitten kiikkustuolissa muistelemista.
Näitä mitä ihmeellisimpiä tapahtumia en päivittäisessä arjessani enää mielessäni vatkaa. Paitsi tietysti tämän 24.8. -päivän kohdalla mietin. Tuskin loppuelämäni, mutta pitkä aika ja matka kuitenkin takana, vaikka ei sitä yhdessä ollakaan tallottu. Mutta ei täysin erikseenkään. Osan jutuista olisi voinut hoitaa tyylikkäämmin, mutta kadunko mitään tähän liittyvää? Ehkä. Eikös kaikki kadu jotain tai mieti, että olisihan senkin reissun voinut jättää tekemättä.

Mieluummin kuitenkin teen, kun jätän tekemättä, koska miettisin vain jälkikäteen, olisiko sittenkin pitänyt uskaltaa elää enemmän? Joka tapauksessa - mennyttä ei voi enää muuttaa, tulevaisuuteen voi onneksi vielä vaikuttaa.
 

Nyt mietinkin, pitäisikö työntää se pää takaisin sinne puskaan mistä se tulikin? 
Ei mielestäni, koska silloin tämä ei olisi enää minun näköistäni.
Miksi siis yhtäkkiä vaan löisin jarrut pohjaan täysin ja kaikki liinat kiinni? 

Olen koukussa vauhtiin ja tiedän sen. Onhan siihen mukaan mahtunut paljon hyvää ja ikumuistoistakin, eikä aina vaan pelkkää kipua, surua ja katumusta. Kannattaakin nauttia kyydistä vielä silloin, kun voi. Koskaan ei tiedä, milloin se bensa loppuu.

Pointti tässä tekstissä on myös se, että en suosittele mitään tätä kenellekään tai varsinkaan neuvo missään!

Tämä on kirjaimellisesti henkilökohtainen blogi, jota saa halutessaan käydä lukemassa, sekä yksi osa työtäni- ei siis mikään elämäntapavalmennuskurssi.
 

Kaikki tämä tuo mukanaan kolikon ja sen kääntöpuolen, joista harvoin puhutaan. Annetaan liian siloteltu kuva kaikesta.

Sitten alkoi tapahtua:

"Oletteko te se tosi tv- pari?" Täh? Mitenniin? (Juurihan me alettiin vasta juttelemaan). Tästä se ajatus sitten lähti! Yllättävän paljon yhteistä voi ihmisestä löytyä, kun lähtee nollasta tutustumaan, eikä tiedä toisesta etukäteen mitään. Tällöin ei myöskään ole mitään oletuksia. Ja tälle kommentille ollaan monta kertaa naurettu jälkikäteen.

Juuri tästä syystä en "etsi" somen tai muun sovelluksen kautta ketään, koska kirjoittelu ja kuvat ovat todistetusti ihan eri asia, kuin todellisuus.  

Kuulostellaan, lähteekö se juttu siitä sitten etenemään vai ei. Kaikesta huolimatta ensikohtaamisen pitää tapahtua nimenomaan livenä - tai ei ollenkaan. 

- Emma. (pelkkä emma).