ei tiikeri raidoistaan pääse koskaan?

"ihminen ei muutu - tunteet muuttuu".

"olen pelokas, olen pihalla, nukun yöni, hoidan työni, viisastun, muutun?"

______________________________________

Miten? Miksi? Milloin?

Jos tarkkoja ollaan, kirjoitan tätä jo 1.4.2024, mutta haluan päivätä tämän nimenomaan maaliskuulle. Miksi? 

Siksi, koska kyseinen kuukausi oli ehkä yksi kamalimmista ikinä. 

Muistaako joku vielä keinun- ne huiput ja kuilut? Ollaan oltu pohjalla, istuttu lattialla lootus (tai sikiö) asennossa ja yhtäkkiä noustu sinne asti, minne en edes tuntenut ansaitsevani kuulua ja aurinko häikäisee RayBaneihin. 

Yhtenä maaliskuisena aamuna kuitenkin heräsin ja huomasin - minuun koskee ihoon. 

Mitä ihmettä? Kaiken piti olla hyvin? Näin ei ilmeisesti ollutkaan. 

Tämä johtui puhtaasti siitä, että ensimmäistä kertaa kolmeen kuukauteen pysähdyin. Tiesin, että jossain vaiheessa näin käy, mutta tietoisesti siirsin sitä, koska en ollut valmis kohtaamaan todellisuutta enkä olisi siinä vaiheessa ehtinyt tai voinut niin tehdäkään. Oli suoritettava, suoriuduttava ja saatava kaikki asiat järjestykseen ennätysvauhtia yksin.

Tulee myös muistaa, että kaikkea pa*kaahan voi yrittää juosta, huutaa, ryypätä tai rellestää pois. "Oon sekoillut, juonut, ongelmia ovelle tuonut". Mitään janoa ei voi pelkällä skumpalla kuitenkaan sammuttaa.

Joka tapauksessa, elämämme isoimmat sekä raskaimmat päätökset piti yrittää tehdä mahdollisimman järkevästi yhden kvartaalin aikana - aivan rikkinäisenä ja eksyksissä. Kesken tuon sirkuksen pyörittämisen, katsot kahta jo aivan liian nuorena tekemääsi ihmistä silmiin ja lupaat heille ääni ja kädet vapisten: "Kaikki järjestyy". (Itsekään en uskonut silloin vielä siihen), mutta kuten viime blogitekstissäni kirjoitin, vaikka he ovatkin jo isoja ja itsenäisiä. Mikään näistä aikuisten asioista ei ole lasten vika, mutta tulee muistaa, että he kuulevat kaiken, vaikka eivät kuuntelisikaan. Siksi heitä kohtaan velvollisuuteni onkin pitää lupaukseni ja luojan kiitos loppujen lopuksi sain lunastettua edes ne.

__________________________________

Nyt kuitenkin keskitytään siihen, että uusi kvartaali (ja elämä) alkoi. Onko pahin vihdoin takana?

- Ei. Tällä hetkellä tiedän ja tunnen, etten uskalla rakastua tai päästää ketä vain liian lähelle. Kuulin myös ystäviltäni, että kuoreni on kova ja kestää aikansa murtaa se, mutta ilmeisesti lopulta sisin on nimenomaan se, mikä minussa ratkaisee. Se tekee minusta erilaisen ja tiedostan sen. Nämä ovat ne omat tiikerin raitani, mitkä eivät koskaan muutu, vaikka kaikki muu elämässä muuttuisi. Yritän epätoivoisesti kääntää kaiken tämän kuitenkin vahvuudeksi. Omaperäisyys tai varovaisuus ei tarkoita heikkoutta. Kaikesta tästä johtuvia haavoja nyt nuollaan ja yritän kaiken sen kivun sekä kirouksen kestää. 

Tässä kävikin nyt siis lopulta niin, että koska se sisimpäni on murskattu liian monta kertaa ja monesta suunnasta - annan nyt itselleni tarpeeksi aikaa toipua. Onnellista "happy endingia" ei siis saavutettu (ainakaan vielä).

__________________________________

Hymystä ja silmistäni näkevät läpi juuri ne oikeat ihmiset, mikä on aitoa ja mikä ei.

=

Mitä isommalla GANT lukee paidassa - sitä isompi muuri on murrettavana.

______________________________________

Tervetuloa 2. kvartaali 2024 - ole pliis mahdollisimman hellä.

- Emma K.