ei kenenkään tyttö.

"haluan aina itselleni tasan puolet kaikesta, eli minua ei voi ostaa eikä omistaa."

Blogiteksteihini tuli pidettyä pitkä tauko. Se johtui yksinkertaisesti siitä, että ylityöllistin itseni kevään ja alkukesän ajan. Kun pitää itsensä kiireisenä ei ehdi miettiä oikeita ongelmia. Tosin huomasin heti nyt vihdoin pysähdyttyäni, että ei niitäkään asioita juosta, huuhdota eikä huudeta pois...

Ulkopuolisen silmin näyttää, että kaikki on hallinnassa, mutta tällä hetkellä arki on yhtä kaaosta. Olen tottunut 11 vuotta jo pitämään huolta ja huolehtimaan kaikesta. Vastuu sekä paine on kohdallani ollut nuoresta asti kova. Ei siis todellakaan ole helppoa olla minä. Olen miettinyt aina, millaista olisi, jos kaikki olisi tullut valmiina, ilman mitään ponnisteluja.

Ensimmäisen avioliiton kariutumisen jälkeen en ole osannut olla vain ja nauttia, koska en voi olla 100% varma mistään. Siksi täytyy myöntää, että plan B on pakko olla olemassa, ettei enää koskaan jää tyhjän päälle.

En myöskään pelkää yksinjäämistä, koska luotan siihen, että pärjään. Nytkin kahden lapsen yksinhuoltajana voin sanoa, että nimi yksin viittaa siihen, että heistä huolehdin itse. Välillä iski epätoivo silloin, kun he olivat pienempiä. 

Olen myös odottanut, milloin tämä elämä rauhoittuisi tai helpottuisi, alkaisin taas luottaa ihmisiin ja ottamaan rennosti. Tylsyyttä en kuitenkaan halua, mutta osaankohan enää viettää tavallista perhe-elämää tai onko se kohdallani edes mahdollista. Meidän uusioperheemme on kaukana normaalista.
Kuka sen sitten määrittääkään?

Tämän kaiken keskellä elän siis plan A:n ja B:n välimuotoa, mikä tarkoittaa erilaisuutta ja epämääräisyyttä. 

Itsenäisin askelin eteenpäin,

BR,

Emma K